En tiedä miten tähän suhtautuisin // My day

my day

Tämän päivän postaus venähti näköjään aika myöhäiseksi! Olen viettänyt päivän yksin kotosalla ja tekemistä on ollut taas enemmän kuin riittävästi. Niin kuin yleensäkin. Olen siivonnut ihan hulluna, käynyt treenaamassa ja treenikaveri kävi pari tuntia sitten hieromassa mun selän ja niskat, kun olivat mokomat taas niin kovin jumissa. Oon roudannut talvivaatteita varastoon ja tuonut tilalle kesätamineita. Löysin ison laatikon tytön pieniä kenkiä ja meinasin ladata ne sekä aika paljon kaikkea muuta myyntiin. Jos olisin viikon yksin kotona niin ehkä saisin kaiken tehtyä minkä haluaisin? Tai sit en! Eniveis, ihanaa kun saa jotain asioita hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja kämppää taas siistimmäksi. Huomenna lähdenkin junalla mökille ja aion pitää seuraavat viisi päivää väliä treeneistä. Tällä viikolla on tuntunut vähän siltä, että kroppa tarvitsee lepoa ja sitä se myös nyt saa. Mökillä teen korkeintaan kävelylenkkiä tai jotain ihan kevyttä jumppaa ettei kroppa mene ihan jumiin.

Julkaisin juuri vlogiin uuden videon ja se on kuulkaas mun ensimmäinen my day! Repesin ihan totaalisesti kun katsoin videota ekaa kerta itse, koska aloitan sen hienosti sanoilla tervetuloa ensimmäisen meidein pariin. Ai luoja 😀 No, kerrankos sitä… Jos kiinnostelee niin kanavan voit tilata täältä. Vlogiin pääset myös tuosta oikean puoleisesta palkista –>

Mun ensimmäinen my day, olkaapa hyvät! Postaus ja videotoiveita saa aina laittaa tulemaan, jos sellaisia löytyy 😉

Kuinka teillä riidellään?

riidellään
Kuva: Outi Karita.

Kuinka teillä riidellään? Riidelläänkö teillä paljon?

Olen miettinyt jo tovin näitä riitelyasioita. Muistan, että lapsuudessa meillä huudettiin aina riitojen keskellä. Ehkä siksi olen vielä nykyäänkin varsin kovaääninen. Ainakin miehen mielestä. Omasta mielestäni puhun normaalilla äänellä, mutta hänen mielestään huudan. Hän taitaa olla normaalia herkkäkorvaisempi tai minä normaalia kovaäänisempi. Mene ja tiedä. Tässä asiassa tyttö on tullut minuun, sillä hänenkin äänenvolyymi nousee melko herkästi. Silti en itse koe sitä huutamiseksi. Mies on toista mieltä. En ole yllättynyt.

Kuinka meillä riidellään?

Olen luonteeltani todella äkkipikainen joskin tasoittunut iän myötä aika paljon. Sytyn hetkessä ja hihat palaa asioihin todella nopeasti. Olen tosin opetellut malttamaan mieleni useimmissa tilanteissa, mutta aina se ei onnistu. En halua, että tyttö oppii tätä tapaa minulta, mutta taitaa olla jo myöhäistä. Hän on ihan yhtä temperamenttinen kuin minäkin. Tällä hetkellä jopa pahempi, mutta se kuulunee ikään. Mies taas on rauhallisuuden perikuva. Niin rauhallinen, että joskus jopa ärsyttää. Kun hän suuttuu, on tosi kyseessä. Joskus mietin miten kaksi näin temperamentilta erilaista ihmistä on pysynyt yhdessä melkein 12 vuotta. Ehkä ne on ne kuuluisat vastakohdat? Meidän isot riidat näiden vuosien aikana on laskettavissa yhden käden sormilla enkä enää muista mistä ne edes alkoivat. Varmaan jostain ihan normaaleista asioista. Kyllä meilläkin ääntä nostetaan kun riidellään, mutta yleensä se loppuu lyhyeen, kun kumpikin alkaa hetkeksi mököttämään ja miettimään asiaa omassa päässään. Sen jälkeen kumpikin saa kertoa oman mielipiteensä ja solmitaan rauha.

Oikea tapa riidellä?

Niin, tapoja riidellä on varmasti tasan yhtä monta kuin on riitelijääkin. Jokaisella omansa, ehkä lapsuudesta opittu. Pakko sanoa, että olen vuosien mittaan kehittynyt riitelyssä. Aikaisemmin lukkiuduin täysin enkä saanut sanaakaan suustani. Olisin halunnut puhua, mutta en jostain syystä kyennyt. En vain saanut sanaakaan suustani. Tässä vuosien mittaan on ollut pakko opetella puhumisen jalo taito ja nimenomaan opetella kertomaan mitä omassa mielessä liikkuu. Toinen ei voi minun ajatuksiani lukea, vaikka se paljon helpompaa olisikin. Korotan edelleen ääntäni suutuspäissäni, mutta se on minun tapani purkaa paineet ulos. Sen jälkeen rauhotun ja puhun suuni puhtaaksi. Näin meillä toimitaan ja tuntuu olevan sopiva keino meille, koska mitään ei ole jäänyt riitojen jäljiltä hampaan koloon. Tytön kanssa yritän olla maltillisempi, mutta vaikeaahan se välillä on, kun kaksi samanlaista äkkipikaista luupäätä on vastakkain. Mies sanookin, että me ollaan tytön kanssa kuulemma kuin kissa ja koira, aina nahistelemassa. Mun ja tytön nahistelu on kuitenkin vain lähimmäisen rakkautta ja mulla menee hermot, koska haluan huolehtia hänestä, mutta hän pistää kaikessa vastaan. Sitten tytöltäkin menee hermot ja kinastellaan aikamme, kunnes puhutaan asia halki, halataan ja rakastetaan. Ja sitten tulee taas uusi asia, josta nahistella.

Riitely puhdistaa ilmaa kun se tehdään oikein ja toista osapuolta loukkaamatta. Olen opetellut sen ettei äkkipikaisuuksissaan kannata sanoa mitään sellaista, jota katuisi myöhemmin. Se on kannattanut. Ehkä senkin takia meidän riidat on nopeasti ja helposti käsiteltyjä eikä niistä jää koskaan paha mieli. Puhumisen jalo taito on myös sellainen, joka kannattaa ehdottomasti opetella. Se on vaikeaa jos sitä ei osaa, mutta palkitsee kyllä. Sen voin luvata! On niin paljon helpompaa jatkaa yhteiseloa, kun mitään ei jää sanomatta tai hampaankoloon. Pätee muuten ystäviin ja sisaruksiin myös 😉

Kuinka teillä riidellään? Pistäkäähän kommenttiboksi laulamaan!

Lue myös:

Miksi puolison exää vihataan?

Parisuhdematkalla Tallinnassa

Ehkä vähän rupsahtanut

En ehkä koskaan mene naimisiin

Ja sitten meni kuppi totaalisesti nurin

Mistä löytyy täydellinen kumppani?

Helvetin parisuhde

Lue myös Maaret Kallion kolumni asiaan liittyen!