Tuetko halpavaateteollisuutta vai panostatko vaatteen kestävyyteen?

Tuetko halpavaateteollisuutta vai panostatko vaatteen kestävyyteen?

Luin pysäyttävän artikkelin ja siihen liitetyn tutkimuksen täältä. Siinä kerrottiin pikamuotiin erikoistuneista halpavaateketjuista (H&M, Mango, Zara, Ginatricot…), jotka tekevät heikkolaatuisia vaatteita halvalla ja synnyttävät järjettömän määrän vaatehävikkiä. Artikkelissa kerrottiin, että koska vaatteet ovat nykyään heikkolaatuisia eivätkä ne kestä, ne myös saastuttavat enemmän maapalloa kuin lento- ja laivaliikenne. Suuri osa vaatteista päätyy heikkolaatuisuutensa vuoksi kierrätyksen sijasta kaatopaikalle, sillä kukapa nyt haluaisi ostaa itselleen huonokuntoista ja virttynyttä rättiä? Ja ei muuta kuin ostamaan taas uutta halpisrättiä huonoksi menneiden ja pois heitettyjen tilalle. Piiri pieni pyörii. Sillä nämä vaateketjut varmasti niin hyvin menestyvätkin.

Havahduin itse jokin aika sitten tähän kauheaan kulutushysteriaan. Myynnissä on paljon huonolaatuista tavaraa ja huolimattomasti valmistettuja rättejä. Tavarat menevät rikki muutamassa kuukaudessa ja vaatteet kestävät hyvinä pari pesukertaa. Vaatekaapit tursuavat kaiken maailman nuhjaantuineita rättejä, koska halpoja vaatteita vain on niin kiva ostella. Tulee syksy ja uudet mallistot. Taas on saatava uudet vaatteet, kunnes tulee kevät ja taas on saatava uudet vaatteet. Kuulostaako tutulta? Olin itse todellinen fiilispohjalta shoppailija ja saatoin joskus ostaa kassillisen vaatteita tuosta noin vain. Nyt en edes muista koska olisin ostanut vaatteita uusina mistään. Mieluummin ostan kunnollista ja kestävää kangasta ja valmistan vaatteen itse. Jos en osaa, opettelen. Vaatteita osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun sen eteen on nähnyt vaivaa ja siihen on laittanut mukaan myös ripauksen rakkautta ja ylpeyttä omista taidoistaan. Vaatteesta myös pitää huolta tarkemmin, jos tietää sen olevan valmistettu kestävästä ja ekologisesta materiaalista ja se on ehkä maksanutkin hiukan enemmän kuin halpaketjujen vaatteet.

Vaatebrändit ovat viime vuosina heränneet ekologisuuteen ja useilla brändeillä on jo omat ekologiset merkkinsä. Esimerkiksi Adidas on lanseerannut juoksukenkämalliston, johon upotettu meristä kerättyä muovijätettä. Nikellä on ekovaatteita, samoin kuin H&M:llä. Pumalla on oma biohajoava mallistonsa. On siis selvää, että brändit haluavat tuoda ekologisuutta esille ja ymmärtäneet ekomuodin hyvät puolet. Mikäpä parantaisi brändin imagoa paremmin ekotietoisten ihmisten keskuudessa kuin oma ekomallisto ja ekologisuuden korostaminen?

Mielestäni meidän jokaisen tulisi ottaa vastuu omasta kulutuksestaan ja panoksestaan tämän maapallon tilaan. Haluatko hukkua paskaan vai antaa tuleville sukupolville mahdollisuuden elää puhtaassa ympäristössä ja hengittää raikasta ilmaa? Entä mitkä ovat seuraukset elimistöön kertyvistä mikromuoveista? Kuluttajan osa ei ole helppo. Toisaalta sitä ajattelee, että ei minun panokseni auta yhtään, mutta jos kaikki ajattelevat näin, metsään mennään. Kauhistuttaa ajatuskin siitä miten paljon vaateteollisuus laittaa vesistöön mikrokuituja. Artikkelin mukaan määrä vastaa 50 miljardia muovipulloa. Kuulostaa hurjalta! Jo tämä tieto vähentää minun ostohalujani ns. pikamuotiin. Mikromuovit ovat vaarallisia niin meren eläville kuin linnuillekin ja niitä syöville ihmisille voi kertyä myös elimistöön mikromuoveja. Sen mitä jokainen voisi tehdä, on ottaa selvää vaatteidensa alkuperästä, pitää huolta jo olemassa olevista vaatteista, ostaa ekologisesti tuotettuja tekstiilejä, kierrättää ja ylipäänsä miettiä tarvitseeko oikeasti juuri sitä vaatetta, jonka tekisi mieli ostaa. Mitä enemmän ihmiset tulevat tietoisiksi vaatteiden alkuperästä ja ympäristövaikutuksista ja mitä enemmän ihmiset alkavat pitää siitä ääntä sitä enemmän vaatebrändien on pakko alkaa panostamaan asiaan. Ei ole pakko tyytyä vallitsevaan tilanteeseen, vaan asioihin voi saada muutoksia. Se vain vaatii panosta itse kuluttajilta. Mikään ei muutu, jos vaatebrändit kokevat ettei muutosta tarvita.

En voi sanoa olevani mikään asiantuntija tässä asiassa, mutta opiskelen sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Minun vaatekaapistani löytyy ihan yhtä lailla vielä myös halpisvaateketjujen vaatteita, mutta niitä en aio enää kaappiini hankkia. Haluan kaappiini kestäviä ja ekologisesti valmistettuja vaatteita, mutta aion hankkia niitä pikku hiljaa. Toiveissa on minimalistinen, ajaton ja kestävä vaatekaapin sisältö. Jos tiedät hyviä vaatebrändejä näillä kriteereillä, niin vinkkaahan ihmeessä!

Miten on: Tuetko halpavaateteollisuutta vai panostatko vaatteen kestävyyteen? Kiinnostaako vaatteiden ekologisuus tai niiden alkuperä sinua?

7 syytä miksi säilytämme vaatteita, joita emme käytä

7 syytä miksi säilytämme vaatteita, joita emme käytä

Olen jo monta kertaa aloittanut tyhjentämään vaatekaappia. Tiedän, että siellä on paljon kamaa, joita en käytä erinäisistä syistä, mutta silti en pääse niistä eroon. Kun avaan vaatekaapin oven tyhjennysintoa puhkuen, lannistun samalla sekunnilla. Tyhjennysurakka lamaannuttaa minut täysin ja kaappi säilyy aina vain täytenä ja sekaisena. Sama ilmiö on vieläkin pahempi mitä tulee treenivaatteisiin! Esimerkiksi treenihousuja on niin paljon etten ehdi niitä kaikkia koskaan käyttämään (käytän aina niitä lemppareita) eivätkä housut enää mahdu niille tarkoitettuun paikkaan. Eilen aloitin taas tyhjentämään vaatekaappia, mutta homma tyssäsi varsin nopeasti siihen, että kierrätykseen lähtevien pinossa oli vain pari vaatetta, kun taas kaappiin takaisin menevien pino vain kasvoi koko ajan. Aaaaargh! Niin turhauttavaa. Aloin miettiä, että mikä mättää? Miksi en pääse vaatteista eroon? Mikä ihme saa pitämään ne samat retkut kaapissa vuodesta toiseen? Tähän lopputulokseen tulin:

7 syytä miksi säilytämme vaatteita, joita emme käytä

1.Vaate on ihan uusi tai vähän käytetty

Ensimmäinen ajatus on etten halua heittää hukkaan rahaa, jonka olen tähän vaatteeseen laittanut. Ostohetkellä vaate tuntui maailman ihanimmalta, mutta sen jälkeen into hiipui eikä vaatekappale ole päässyt kertaakaan päälle. Ehkä vaate oli sellainen johon haluaisin osata pukeutua, mutta joka ei kuitenkaan tunnu loppujen lopulta minulta. Tuntuu raastavalta laittaa ihan uusi vaate kierrätyksen. Ehkä pidän sitä kuitenkin jonain päivänä…?

2. Vaate on viimeisimmän trendin mukainen, mutta ei sovikaan sinulle

Kyllä, näitä hutiostoja on tullut tehtyä useampiakin. Pitkä trenssitakki, tiukat pillifarkut, yli-iso t-paita…Kaikki löytyvät mun kaapista edelleen, vaikka en tiedä edes miksi. Näin kyseiset vaatteet jossakin blogissa tai kaverin päällä, ja totesin että pakko saada! Monet vaatteet saattavat näyttää tyylikkäiltä jonkun toisen päällä, mutta jos ne eivät tunnu omalle kropalle hyviltä, ei niitä tule pidettyä. Parasta olisi, kun pitäytyy vain siinä omassa tyylissä, jossa varmasti viihtyy, niin ei tule hutiostoksia!

3. Nykyiseen kokoosi sopimattomat vaatteet

Jokainen ehkä tietää ne kuuluisat tavoitehousut? Ne, jotka mahtuvat ihan kohta, kunhan vain pudotat 10kg painoa. Toisaalta, kaapissa voi olla myös vaatteita ”isommilta” ajoilta, kuten raskaudenaikaisia vaatteita tai niitä, jotka on ostettu ennen painon pudotusta. Itsekin löysin eilen kaapista yhdet ihanat farkut, jotka mahtuivat minulle 5kg sitten. En millään haluaisi luopua niistä, koska ”ehkä mahdun niihin taas ihan kohta”. Yeah, right! Kaapissa lojuvat liian pienet vaatteet eivät varmasti tuo hyvää mieltä, koska ne muistuttavat ajasta jolloin mahduin niihin. Karu totuus tulee esiin aina, kun tartun noihin housuihin. Kyllä, minä olen lihonut. Ehkä valkkaan pari vaatekappaletta, jotka haluan ehdottomasti säästää, ja vien ne varastoon. Liian isoja vaatteitahan voi pienentää tai pienennyttää, jos todella niitä rakastaa! Muuten: kaikki epäsopivat kiertoon surutta.

4.Vaatteet tiettyä tilaisuutta varten

Kaapissa lojuu parikin mekkoa, jotka käyvät vain tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin. Sellaisiin, joissa käyn harvemmin kuin kerran vuodessa. Tuntuu hölmöltä säilyttää tällaisia vaatteita vain yhtä tilaisuutta varten. Minulla on myös muutama vaate, joita olen käyttänyt jossain aurinkolomalla, joita ei ole sen koommin pidetty. Ehkä olisi järkevämpää hankkia vaate, jota voisi käyttää sekä juhlissa että muulloinkin? Tai lainata juhlavaate kaverilta tai vuokraamosta.

7 syytä miksi säilytämme vaatteita, joita emme käytä

5. Vaate ei sovi yhteen minkään muun kanssa

Heräteostos tai mieliteko. Ehkä vaate oli kaupassa todella hyvännäköinen ja sellainen, jota olet aina halunnut. Kotiin mennessä totuus kuitenkin paljastuu. Mikään muu jo olemassa oleva vaatekappale ei tunnu sopivan uuden vaatteen kaveriksi. Kaapissa on parikin tällaista paitaa, joille en löydä kaveriksi yhteensopivia housuja tai hametta. Ei vaan istu. Tästä samasta syystä heivasin menemään useamman huivin. Kun en vain saa sopimaan minkään kanssa eikä tule käytettyä.

6. Kyllästyt vaatteeseen

Se lempipaita tai lempihousut, joita olet käyttänyt kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Edelleen hyvässä kunnossa, mutta ei vain tule käytettyä. Näitä vaatteita mulla on aika paljon. Entisiä lempivaatteita, joista ei vain halua luopua, koska ne olivat joskus niin ihania. Eilen löysin juuri yhdet ihanat collegehousut, jotka oli ennen mun lempparit. No, ovat olleet kaapissa koskemattomina viimeiset puoli vuotta, koska kyllästyin yksinkertaisesti niihin.

7. Et vain pysty luopumaan vaatteesta

Eilen vaatekasaa katsellessa mietin monenkin vaatteen kohdalla, että miksi en vain heitä sitä pois. Ne eivät olleet uusia eivätkä lemppareita. Jostain syystä en vain kyennyt luopumaan niistä. Ajatuskin niiden laittamisesta kierrätykseen ahdisti. Niinpä otin säilytyslaatikon ja laitoin vaatteet sinne. Vien laatikon tänään varastoon ja katson muutaman kuukauden päästä olen kaivannut niitä yhtään. Tätä samaa systeemiä käytän usein myös lapsen leluilla, joilla hän ei enää leiki, mutta ei myöskään raaski antaa eteenpäin. Yksikään näistä leluista ei ole tullut takaisin käyttöön.

Onko sulla vaatekaapissa vaatteita, joita et käytä, mutta et saa heitettyä poiskaan?

Edellinen postaus: Viikon 25 ruokapäiväkirja – viimeinen lomaviikko

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Mun on kerrottava teille salaisuus

Mun on kerrottava teille salaisuus

Mun on kerrottava teille salaisuus, jota olen tässä jo tovin pohdiskellut. Ehkä teistä tarkkanäköisimmät ovatkin tämän jo huomanneet tai ainakin aistineet. Tämä on vähän sellainen asia, jota olen työntänyt pois pikku hiljaa ja nyt olen tehnyt ratkaisuni. Olen nimittäin jo pitkään halunnut pyristellä irti somen tuomista paineista. Paineesta sopia tiettyyn muottiin, paineesta näyttää tietynlaiselta, paineesta ostaa koko ajan uutta blogin vuoksi. Olen jo pitkään tiennyt sen etten ole mikään fashionista tai kauneusguru. Pidän toki vaatteista ja kauneudesta, mutta ne eivät ole mulle mitenkään kauhean tärkeitä asioita. Jokapäiväisiä toki, mutta elämässä on tärkeämpiäkin juttua. En halua määritellä enää itseäni sen mukaan paljonko mulla on seuraajia somessa tai saada slaagia, kun huomaan instaseuraajien määrän vähentyneen. Koska sellaisialla asioilla ei ole yksinkertaisesti mitään merkitystä tässä elämässä.

Otetaanpa esimerkiksi vaatteet, tyyli ja some. Aina pitäisi näyttää hyvältä. Päällä pitäisi olla viimeisimpien trendien mukaisia vaatteita. Jotta voisit olla suosittu bloggaaja tai instaaja, sun pitäisi myös kuvata ne vaatteet ja olla aina todella tyylikäs ja siloteltu. Instatili pitäisi miettiä harkitusti ja huolellisesti. Minkälaisia kuvia sinne otetaan ja miten ne käsitellään. Mikä sopii teemaan ja mikä ei. Noup, ei onnistu. En jaksa kuvata lavastettua elämää saati silotella mitään. Pidän toki vaatteista ja seuraan muotia jonkun verran, mutta vihaan sitä, että rahaa pitäisi kuluttaa uusiin vaatteisiin. Tuntuu hullulta ostella vaatekappaleita, joita ei kuitenkaan kovin montaa kertaa käytetä. Vain ja ainoastaan blogin tai instagramin takia. Tunnen todellakin välillä kateutta ja alemmuutta, kun treffaan bloggaajakollegoita, joilla on täydellinen outfit. Mietin aina miksi minä en näytä tuolta? Nyt olen alkanut ymmärtää, että en vain ole sellainen. Kerran kehuin erään tuttavani kaunista asukokonaisuutta ja huokaisin, että osaisinpa minäkin pukeutua yhtä hyvin. Vastauksena sain pitkän päästä varpaisiin mittailevan katseen ja ”niin, ehkä sunkin kannattaisi vähentää värejä ja alkaa pukeutumaan niin kuin sun ikäiset”. Jep, kiitos. Totesin vain, että pidän väreistä ja kuoseista enkä niistä luovu. Sitä mieltä olen vielä tänäkin päivänä. Haluan olla tällainen kuin olen ja pukeutua juuri niin kuin haluan. Tuntematta alemmuuden tunnetta ja ”juntteutta”. Ehkä se on myös itsetuntokysymys?

Mun on kerrottava teille salaisuus

Mun on kerrottava teille salaisuus

Mun on kerrottava teille salaisuus

Mä olen jo todella pitkään haahuillut ja etsinyt omaa tyyliäni ja suuntautumistani. Nyt olen alkanut ymmärtää, että olen löytänyt sen jo aika päiviä sitten, mutta olen antanut sen hukkua somen ja muun maailman vaatimuksiin. Olen verrannut itseäni ihan liikaa muihin ja yrittänyt sopia samaan muottiin. Mutta kun en ole samanlainen kuin moni muu, vaan juuri tällainen kuin olen. Vähän erilainen nuori. Vielä kun soppaan lyödään oma haluni ekologisempaan elämäntapaan ja turhanpäiväisen shoppailun vähentämiseen, niin on pakko kulkea juuri sitä omaa polkua. Oltava rohkeasti juuri minä. Tehtävä niin kuin oma mieli ja sydän sanoo, ei niin kuin joku muu asian määrittelee. Tykkään osta käytettyjä vaatteita ja nyt olen aivan hurahtanut ompelemiseen! Haluan ehdottomasti ommella jatkossa enemmän itselleni ja perheelleni vaatteita ja nimenomaan niitä omanlaisiani vaatteita. Oli siellä sitten kuoseja ja värejä tai ei. En halua haalia koko ajan uusia ja kalliita vaatteita kaappiin ja esitellä niitä täällä blogissa vain blogin takia tai sen vuoksi, että olisin enemmän in.

Mikä se mun salaisuus siis olikaan? Se, että olen väsynyt sopimaan muottiin ja haluan irti siitä. Haluan kulkea omaa polkuani ja tukea ekologisuutta. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin. En halua tukea jumalatonta kulutushysteriaa, vaan haluan kannustaa ihmisiä miettimään asioita muistakin näkökulmista kuin omasta. Voisiko omilla valinnoilla tukea jotenkin yhteistä hyvää? Voisiko kymmenien halpisrättien sijasta hankkia jotakin laadukasta ja kestävää, etenkin kotimaista? Voisiko ylipäänsä vähentää kulutusta? Muistakaahan lukea myös ekologisuushaasteesta! Moni ei ehkä ymmärrä näitä bloggaajien ja somettajien paineita, mutta ne on välillä turhan kovat. Ei ole leikin asia se.

Mun on kerrottava teille salaisuus

Kuvissa ensimmäinen omatekemäni mekko juuri minulle! Siitä tulikin täysin mun tyylinen ja näköinen 🙂 Kangas on suomalaisen Vimman sininen lettikangas. Vimma on tunnettu korkealaatuisista kankaistaan sekä ekologisesta puuvillasta. Kankaat on painettu baltian maissa tarkoin valvotuissa tehdasolosuhteissa. Kaava: Suuri Käsityö 3/17.

Tuetko sinä ekologisuutta vai kulutushysteriaa?

Edellinen postaus: Nyt on kova: Itse tehty Oreo-jäätelö

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Minäkö muka täti-ihminen?

*Sisältää mainoslinkkejä

täti-ihminen

Täällä istutaan junassa tällä kertaa matkalla Kuopiosta takaisin mökille. Juhlittiin siskon tytön valmistujaisia eilen ja kemut olivat oikein onnistuneet. Kyllähän ne vaativat taas jokusen työtunnin, mutta kaikki oli sen arvoista. Uskon, että itse juhlakalukin oli varsin tyytyväinen juhliin 😉 Autoin siskoa valmisteluissa sen minkä pystyin ja mitä hommia mulle annettiin. Rakastan kaikkea pikkunäpertelyä ja sainkin koristella gluteenittoman kasvisvoileipäkakun oman mieleni mukaan. Voileipäkakut eivät ole mun ominta alaani, joten ei muuta kuin google laulamaan ja tekemään koristeluita sen opeilla! Hyvä tuli vaikka itse sanonkin. Laitan ohjetta tänne bloginkin puolelle tulemaan myöhemmin.

täti-ihminen

täti-ihminen

täti-ihminen

Näissä sukujuhlissa huomaan miten nuoret aikuistuvat, mutta samalla tuntuu ettei itse vanhene ollenkaan. Toki ikää tulee lisää, mutta mieli on edelleen sama kuin parikymppisenä. Tätä asiaa ei voi tietää ennen kuin on itse tässä iässä. Muistan kun oli itse parikymppinen ja tällainen kolmevitonen tuntui ikälopulta tapaukselta. Sitä ajatteli, että yli kolmekymppiset on ihan vanhuksia. Elämä takana ja sitä rataa. Jännästi on mieli muuttunut. Elämä sen kuin paranee koko ajan mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Niin kuin sanoin, mieli on edelleen sama kuin 15 vuotta sitten enkä näe tässä iässä kuin hyviä puolia. Ehkä muutama ryppy on tullut silmäkulmaan lisää ja lisää järkeä päähän, mutta muuten olen tasan sama tyyppi kuin nuorempanakin.

täti-ihminen

täti-ihminen

täti-ihminen

Kun katselin nuorempien juhlintaa eilen, niin tajusin miten pihalla oikeastaan olenkaan heidän jutuistaan. Ei ne enää tän ikäistä ota mukaan juttuihinsa. Joskus muutama vuosi sitten olin tunkemassa itseäni mukaan kaupunkiin baariin nuorempien mukaan, mutta yritykseni tyrmättiin lempeästi, mutta jämäkästi: ”ei me mitään täti-ihmisiä mukaan huolita”. Täti-ihminen. Totta, sehän minä olen heihin verrattuna. Itse sitä on olevinaan ihan yhtä nuori kuin hekin ja niin mielellään heidän jutuissaan mukana, mutta toiset taitavat nähdä asian vähän eri tavalla 😀 Ja se on kuulkaas ihan ok. On ihan ok olla täti-ihminen. Mua se ei haittaa yhtään. Tykkään itsestäni ja elämästäni juuri nyt hullun paljon. Kaikki on hyvin näin. Enkä mä sitä paitsi jaksaisi enää valvoa ja remuta nuorempien matkassa. Menen varsin mielelläni myös viikonloppuisin viimeistään 22.30 nukkumaan.

täti-ihminen
Mekko: Dress like Marie.

Kiitos ja kumarrus, tää täti-ihminen menee nyt lepäämään mökille!

Kuvat: Kaisa Karhunen

Edellinen postaus: Viikon 22 ruokapäiväkirja

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Mun arki on melko tasapaksua, niin kuin varmasti suurimmalla osalla. Monesti haaveilen arjesta, jossa jokainen viikko olisi hieman erilainen ja edes joskus tapahtuisi jotain jännää. No, arkihan on juuri niin jännää kuin siitä itse tekee. Se mikä on jännää itse kunkin mielestä, on jokaiselle eri asia. Nautin suunnattomasti meidän arjesta, vaikka se tasaista puurtamista onkin. Silti välillä turrun siihen totaalisesti. Tulee olo, että nyt on pakko saada jotain vaihtelua. Jotain, joka piristää mieltä ja rikkoo normaalit rutiinit.

Mies sanoi muutama viikko sitten, että en ole pitkään aikaa käynyt missään. Aikaisemmin kävin melkein joka viikko jossakin tapahtumassa, mutta sittemmin kyllästyin juoksemaan ympäri kaupunkia. Haluan treenata tietyn verran viikossa ja jos jatkuvasti on jossain häppeningeissä, niin treenit kärsivät. Mulla on lisäksi pari iltavuoroa viikossa enkä mielellään treenaa niinä päivinä ollenkaan. Pari viikkoa sitten päätin, että nyt haluan jotain erilaista arkeen ja ilmoittauduin muutamaan bloggaajatapahtumaan. Noissa tapahtumissa pääsee treffaamaan bloggaajakollegoita, tutustumaan uusiin tuotteisiin ja nautiskelemaan hyvästä ruuasta. Viime viikolla kävin Syötävän hyvät -kirjan julkkareissa ja tällä viikolla pr-toimisto Marsaanalla tutustumassa Maria Nilan vegaanisiin hiustonhoitotuotteisiin ja pr-toimisto Manifestolla oli paljonkin uusia tuotteita ihmeteltävänä, kuten Risellaa, Sonya, Eva Soloa, Biozellia, NomNomia….Molemmissa tapahtumissa oli mukavia ihmisiä ja toooodella hyvää ruokaa! Näiden lisäksi käytiin vielä Tehyn ammattiosaston porukalla risteilemässä Royal Linella Helsingin ja Espoon edustalla. Nyt voinkin hetkeksi vaipua arkeen ennen kuin koittaa loma ja mökkeilyt!

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle
Pääsin tekemään itse shampoota ja hoitoainetta!

Sain kotiin testattavaksi tuotteita ja olin todella innoissani Maria Nilan tuotteista, koska meidän tytön tukka on kuin mikäkin hamppupesä. Joka aamu taistellaan harjataanko tukkaa vai ei. Tytön hiukset menevät ihan takkuun yön aikana ja kauhean huudon kanssa joudutaan niitä selvittelemään aamuisin. Sain kotiin kokeiltavaksi sarjan, jonka pitäisi auttaa juuri tuollaisen pehkon kanssa. Mielenkiinnolla odotan olisiko tässä helpotus meidän elämään! Alku on ainakin ollut lupaava ja eilisen pesun jäljiltä tukka oli aamulla silkinpehmeä ja melkein takuton.  Ei tarvinnut kuunnella huutokonserttia. Manifestolta sain testattavaksi mm. ihonhoitotuotteita, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Aion tehdä videon niiden testaamisesta ja laittelen sen sitten tännekin 🙂

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Jotain erilaista arjen keskelle

Ensi viikko onkin kokonaan työn täyteinen ja sunnuntaina lähdetään mökille noin kolmeksi viikoksi lomailemaan. Ihanaa päästä luonnon keskelle nauttimaan elämästä ja tehdä kaikkea sitä, mistä arkena voi vain haaveilla. Ainakin saumuri lähtee mukaan, samoin iso kasa lankoja!

Rentouttavaa sunnuntaita toverit! Millonkas te pidätte kesälomaa ja onko suunnitelmia lomalle?

Edellinen postaus: Viikon 20 ruokapäiväkirja – Vähän lipsuu

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Tuloksekas kirpparikierros Orivedellä

tuloksekas kirpparikierros

Monesti kun lähtee kiertelemään kirppareilla, ei löydä yhtään mitään, mutta nyt kyllä sattui tuloksekas kirpparikierros! Jos jollekin asialle on kova tarve ja sitä lähdet etsimään, niin ei varmasti löydy. Olen itse tehnyt parhaimmat löydöt, kun lähden kirpparikierrokselle ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Mulla on jo kohtuullisen harjaantunut silmä ja näen todella nopeasti onko pöydässä mitään minua kiinnostavaa. Tietynlaiset kuosit tsekkaan aina (raita on pop) ja housut käyn aina läpi. Pöydästä näkee nopeasti onko koko minulle oikea vai ihan väärä. Nyttemmin katselen vaatteita myös sillä silmällä, että olisiko edullisista vaatteista minulle kankaaksi ompelutöihin. Sisustusjuttuja löytyy kirppareilta harvemmin enkä kotiin mitään ylimääräistä krääsää kaipaakaan. Vaatteita on sen sijaan kiva ostaa, koska kirpparilta saa halvemmalla, joten vaatekaapin sisältöä voi uusia nopeallakin tahdilla halutessaan. Pistän aina vanhoja kiertoon sitä mukaa, kun löydän uusia. Näin ei vaatekaappikaan pääse tursuamaan yli äyräiden.

tuloksekas kirpparikierros

Orivedellä on tosi hyvä kirppari nimeltään Hohtokirppis. Se on valoisa ja siisti enkä ole tainnut koskaan lähteä sieltä täysin tyhjin käsin. Tavara on pääasiassa todella hyvälaatuista ja hinnat ovat kohdillaan. Käytiin Hohtokirppiksellä pari päivää sitten kauppareissun yhteydessä ja mukaan lähti ennätysmäärä vaatetta! Tytölle löysin vaikka vallan mitä aina kurapuvusta talvikenkiin, joita mökillä vielä tarvitaan. Lisäksi iso kasa ihan käyttövaatetta ja minulle pari vaatekappaletta sekä kankaita. Köyhdyin näistä yhteensä 35 euroa ja tästä summasta kolmanneksen imaisi Ticket To Heavenin priimakuntoiset kurahousut ja -takki, jotka kustansivat 12 euroa. Jälleenmyyntiarvo kyseisellä merkillä on kohtuullisen hyvä, jos vaatteet vain pysyvät hyvässä kunnossa.

tuloksekas kirpparikierros

Tytölle etsin aina iloisen värisiä ja kivoilla kuoseilla varustettuja käyttövaatteita. Tälläkin kertaa löysin ihanan keltaisen mekon, pari kaunista paitaa sekä muutamat housut, joista ykkössuosikiksi taisi nousta nuo yksisarvispöksyt. Yksisarviset ovat nyt meillä kovassa huudossa!

tuloksekas kirpparikierros

tuloksekas kirpparikierros

tuloksekas kirpparikierros

Itselleni löysin tällä reissulla vain kaksi asiaa: Holly & Whiten raidallisen paidan sekä Filippa K:n harmaan tunikan/mekon. Molemmat priimakuntoisia ja varisinkin tuosta raidallisesta paidasta ja sen pitsiyksityiskohdista tykkään ihan hullun paljon! Kirpparilla olisi ollut myös Calvin Kleinin upeat keltaiset korkkarit, mutta jätin sinne kun en mikään korkkareiden käyttäjä ole. Tuollaisia kenkiä nähdessäni kyllä mietin aina, että pitäisikö alkaa käyttämään korkkareita… Ehkä jonain päivänä!

tuloksekas kirpparikierros

tuloksekas kirpparikierros

tuloksekas kirpparikierros

Olettekos te löytäneet viime aikoina mitään ihanaa ja kiinnostavaa kirppareilta?

Edellinen postaus: Tabata-treeni kotona

Katso myös:

Mitä löytyi kirpparilta?

Kirppislöytöjä!

Kirppistelijän ABC (vuodelta 2014 :D)

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Likainen ja mähmäinen muija

*Sisältää mainoslinkkejä

Likainen ja mähmäinen muija

Vihaan eniten sairaana olemisessa sitä, että olo on likainen ja nuutunut. Monesti sitä on niin heikossa hapessa ettei jaksa edes päivittäin raahautua suihkuun saati saunaan. Hyvä jos joka toinen päivä edes saa itsensä pesulle. Mun tukka on todella helposti rasvoittuvaa sorttia ja joudun pesemään sen joka toinen päivä. Käytän toki välillä kuivashampoota, joka pidentää pesuväliä. Asiakaspalvelutyössä ei kauheasti viitsi esiintyä likaisella tukalla ja treenaaminenkin saa hiuspohjan hikoamaan ja hiukset rasvoittumaan entisestään. Voinette siis arvata minkälainen rasvapesä mulla oli päässä, kun pesuväliä oli kipeänä ollessa kolmekin päivää….Hyi!

En kauheasti puhu täällä blogissa kosmetiikasta tai kauneudesta, koska ne eivät ole mun ominta alaa. Käytän kyllä kosmetiikkaa, mutta työn vuoksi en esimerkiksi juurikaan meikkaa. Enkä kyllä aamulla viitsisi herätä yhtään aikaisemmin sen vuoksi, että alkaisin meikkaamaan töihin. Mun ammatissa kovasti meikattua nassua ei hygieniasyistä katsota hyvällä. Myöskään koruja ei saa olla käsissä eikä suuria korviksia korvissa. Niinpä mulle ei jää kovin montaa päivää viikossa milloin voin laittaa itseäni ja niinäkään päivinä en usein jaksa. Mun meikkaaminen arkena käsittää lähinnä ripsivärin, kulmakynän sekä huulikiillon. Niillä olen pärjännyt vallan mainiosti.

Likainen ja mähmäinen muija

Likainen ja mähmäinen muija

Likainen ja mähmäinen muija

Likainen ja mähmäinen muija

Likainen ja mähmäinen muija

Eilen olin onnesta soikeana, kun pääsin saunareissulla puunaamaan itseni päästä varpaisiin. Saunassa mulla on tapaa tehdä kaikki mahdolliset kuorinnat, sheivaukset ja kosteutukset. Ostan aika vähän kosmetiikkaa ja nämäkin postauksessa esiintyvät purnukat ovat jo vanhoja kuin mitkäkin ja ostettu lähinnä erilaisten kauneusboksien mukana. Nivean tuotteet olen saanut blogin kautta. Laitoin eilen hiuksille ennen shampoopesua hoidon, joka lisää elastisuutta hiuksiin. Sen jälkeen shampoo ja kasvoille Nivean kuorinta. Näiden jälkeen laitoin hiuksiin naamion (musta-pinkkipurkki) ja kosteuttavan naamion ja annoin niiden vaikuttaa noin 15 minuuttia. Pitäisi hankkia vielä kuorintahanska ja kunnon kosteuttavat naamio koko vartalolle. Täytyy sanoa, että jo näiden systeemien jälkeen olo oli kuin uudistunut ja fiilis freesi kuin mikä!

Kosmetiikka on todella mielenkiintoista ja rakastan kyllä kosmetiikkaa. Yritän tässäkin asiassa pitää järjen päässä enkä hanki enää miljoonaa erilaista purkkia kaappiin vain sen takia, että se on kivaa ja purkit ovat kauniita. Pakko myöntää, että mun tämän hetkinen päivävoide on se Nivean perusvoide peltipurkissa 😀 Edellinen loppui enkä ole jaksanut/muistanut hankkia uutta. Ei ole huonoa muuten tuokaan! En halua tuhlata rahaa tässäkään asiassa, joten mun kosmetiikka-arsenaali koostuu varsin edullisista tuotteista. Ei ole esimerkiksi Essencen muutaman euron ripsaria voittanutta! Teen aika usein niin, että kun tarpeelliset purnukat alkavat olla lopussa, tilaan 1-2 Betteboxia ja taas porskutellaan pitkän aikaa eteenpäin. Kohta voisi olla taas aika tilata boksi tai kaksi! Viimeksi boksia tilatessani sain aivan ihanan vuihenmaitorasvan, joka loppui juuri vähän aikaa sitten. Melkein tekisi mieli lähteä metsästämään kyseistä rasvaa jostain, koska se tuntui sopivan mun iholle todella hyvin 🙂 Olen muuten tienannut osan boksirahoista aina takaisin myymällä minulle epäsopivat tuotteet eteenpäin. Näin ei ole jäänyt kaappiin pyörimään turhia tuotteita!

Ostatteko te kallista kosmetiikkaa vai kelpaako halvempikin? Jakakaa ihmeessä edulliset suosikkinne!

Edellinen postaus: Lauantain ajatuksia x 38

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Olenko minä someaddikti?

someaddikti
Mekko täältä ja kengät täältä. Housut täältä.

Some ja älypuhelimet

Some räjähti suorastaan käsiin älypuhelinten tulon jälkeen. Yhtäkkiä kaikki mahdollinen oli käden ulottuvilla puhelimessa. Enää ei tarvittu tabletteja tai tietokoneita facebookin päivittämiseen, uutisten lukemiseen tai instagramin selaamiseen. Kaikki oli saatavilla heti ja nyt. Sosiaalisessa mediassa -niin kuin kaikessa muussakin -on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena pidän nimenomaan sitä, että asiat voi tarkistaa heti netistä, ostaa lippuja ja maksaa laskuja. Huono puoli taas on se, että some vie liikaa aikaa oikealta elämältä. Kuka enää katselee ohikiitäviä maisemia, kun voi tuijottaa puhelimesta hienoja kuvia? Kuka juttelee enää vierustoverin kanssa bussissa, kun voi keskustella kaverin kanssa puhelimen välityksellä? Kuka lähettää enää kortteja, kun voi lähettää onnittelut facebookin kautta? Kaikki en ihanat pienet tosielämän teot jäävät tekemättä somen vuoksi. Tämä on asia, josta en todellakaan pidä.

Mikä on someaddikti?

Someaddiktiosta voidaan puhua, jos et pysty lopettamaan somen selaamista tai päivittämistä ja pelkäät jääväsi jostain paitsi ellet ole somessa koko ajan. Pakko myöntää, että itsellä on joskus ollut juuri tuollaisia fiiliksiä. Tuntui, että minulta menee jotain todella tärkeää ohi ellen selaa somea koko ajan ja ole sen kautta saatavilla. Olen kuullut myös useasti varsinkin miehen suusta, että räplään puhelinta aivan liikaa ja havahtunut siihen, kun tyttö kutsuu minua useaan kertaan. Luulen, että tämä on monella bloggaajalla varsin yleinen ilmiö muista ihmisistä puhumattakaan. Kaikki vain on liian helposti saatavilla ja someen on niin helppoa uppoutua. Klikkailla paikasta toiseen, tykkäillä kuvista, lukea tilapäivityksiä ja jakaa omia. Koemme, että olemme jotenkin parempia ihmisiä, jos päivityksemme ja kuvamme saavat paljon tykkäyksiä. Instagram on tässä asiassa melkeinpä pahin. Oli aikoja jolloin sain hepulin, jos olin menettänyt seuraajia! Se oli maailmanlopun paikka.

someaddikti

Olenko minä nykyään someaddikti?

Kauas on tultu noista päivistä, kun puhelin oli melkeinpä kasvanut käteeni kiinni. Käytän edelleen instagramia ja snäppiä ja harvakseltaan Facebookia. Tykkään ottaa kuvia ja katsella niitä, joten instagram on mulle ehkä se tärkein. Ennen tosiaan sain hepulin, jos menetin seuraajia, mutta nykyään sillä ei ole juurikaan väliä. Latailen sinne kuvia ja videoita fiiliksen mukaan. Joskus saattaa mennä päiviäkin etten lataa mitään. Facebookiin linkitän lähinnä blogipostaukset ja silloin tällöin luen sieltä päivityksiä. Snäppiä käytän myös päivittäin ja YouTubestakin katson melkeinpä joka päivä jonkun videon. Mutta olenko addikti? No en. Joskus ehkä olin, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että haluan elää oikeaa elämää, en elämää puhelimen kuvaruudulla. Some on mulle työkalu, ei muuta. Pystyn olemaan erossa siitä jos on tarvis, mutta en koe käyttöä mitenkään ongelmana. Puhelin jää kotona eteisen senkin päälle enkä sitä vilkuile illan aikana, paitsi ohikulkiessa saatan tarkistaa sähköpostin ja what´s upin.

Omalla kohdallani en siis usko olevan mitään huolta someriippuvuuden kannalta. Huomasin tosin, että kun mies sai vihdoin ja viimein ostettua älypuhelimen, alkoi se plärääminen jo ärsyttää minuakin. Voin siis hyvin samaistua miltä hänestä tuntui minun kännykällä naputteluni…Tytöllä ei vielä omaa kännykkää, mutta hän saa välillä pelata kännyllä tai katsoa netflixiä tabletilta. Hän saa oman puhelimen vasta kun siihen on oikeasti tarve ja silloinkin sen käyttöä valvotaan. Olen huomannut miten kiukkuinen ja itkuinen hänestä tulee, jos hän saa katsoa kännykkää liian pitkään. Niinpä on parempi ettei illalla kukaan räpellä kännyköitä kotona.

Ei enempää somea, kiitos!

Mä en ehkä voisi tehdä päätyökseni somea. En vain jotenkin jaksa sitä, että koko ajan pitäisi olla joka paikassa esillä ja hallinoida monia eri sovelluksia. Kevyt somettaminen on hauskaa, mutta jos sitä tekisi työkseen? Ei ehkä ole minua varten. Huomaan itsekin, jos olen somessa liian kauan. Olo on väsynyt, nuutunut ja kärttyinen ja sellainen ihminen en tosiaankaan halua olla. Asensin itselleni puhelimeeni juuri sovelluksen, joka mittaa kännykän ja somen käyttöä päivän aikana. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon siellä oikeasti viettääkään aikaa!

Oletko sinä someaddikti? Mitä sovelluksia käytät eniten?

Ps. Ellokselta saatte nyt -25% kalleimmasta tuotteesta, myös merkkituotteista! Aktivoi tarjous täällä. Myös alusvaatteet ja kosmetiikka nyt alennuksessa 😉

Edellinen postaus: Testissä Valion kasvipohjaiset uutuudet!

Lue myös:

Testissä Hoviruoan Kasvispiirakka

Testissä Alpron uudet välipalat

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

New hair, new me?

new hair

Päiväkodissa on tänään koulutuspäivä, joten se on kiinni koko päivän. Sain kuin sainkin itselleni vapaapäivän ettei tarvitsisi tyttöä viedä varapäiväkotiin. Herättiin kasin jälkeen ja chillailtiin hetki. Tyttö oli jo hereillä kun mun herätyskello soi. Ihmeitäkin näköjään tapahtuu joskus! Normaalisti neiti nukkua posottaa vielä tunnin puolitoista mun heräämisen jälkeen. Syötiin aamupalat rauhassa ja lähdettiin yhdessä viettämään tyttöjen aikaa eli kampaajalle! Meidän ostarin kupeessa on todella hyvä kampaamo TS hair, jossa olen käynyt useamman kerran. Mun viime kampaamoreissustahan alkaa olla jo vuosi aikaa eli ehkä oli jo hyvä aika käydä siistimässä päässäni asustanutta reuhkaa 😀 Nyt on todella uudistunut ja freesi olo! Mahtava fiilis. Tytöltä leikattiin myös tukkaa ja tämähän oli hänen ensimmäinen kerta ihan oikealla kampaajalla ellei Turkissa otettuja lomalettejä lasketa. Tällainen lyhyt polkka on ollut hetken jo pinnalla ja jo ensimmäiset nähtyäni aloin miettimään pitäisikö minunkin pätkäistä kunnolla tukkaa. Onneksi tein sen, tää on aivan ihana!

Ruokapäiväkirja tulossa vielä tällä viikolla, älkää huoliko. Tänään on illalla Blog awardsit ja sitä ennen tuhat juttua tehtävänä. Siksi tällainen lyhyempi postaus tähän väliin! Pakko alkaa touhuamaan 🙂 Alla video, jonka julkaisin eilen tubeen. Muistakaahan tilailla kanavaa, se ei maksa mitään 🙂 Mun kanavalle muita videoita tsekkaamaan pääset tästä. Ja hei, mulla on tämän viikon Fitfashionin instastoori (@fitfashionfi) hallussa eli kannattaa sitä seurailla illalla, jos tahdotte nähdä awardsien fiiliksiä!

Elämäni nakkisormena

*Sisältää mainoslinkkejä

nakkisormi

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat tehdä hienoja kampauksia ja kauniita ja trendikkäitä lettejä. Olen yrittänyt niitä aika ajoin opetella, mutta tuntuu että mulla on viiden sormen sijaan viisi jäykkää nakkia kädessä. Ne menevät solmuun, sekaisin ja aivan väärään suuntaan. Yritin tehdä tytölle ranskalaista lettiä viikko takaperin enkä onnistunut. Aina homma kariutui siihen ettei sormet vaan taipuneet. Tai ehkä mun pää ja sormet ei vaan tee yhteistyötä. Itselleni saan väkerrettyä sentään jonkinlaisia sötöksiä, mutta toiselle lettien tekeminen on todella hankalaa. Että jos on heittää hyviä ohjeita mistä kannattaa aloittaa opettelu niin otan ilolla ja riemulla vastaan! Haluaisin niin osata tehdä rentoja lettikampauksia, mutta ainakin toistaiseksi päädyn joka kerta purkamaan kampauksen, koska se näyttää ihan järkyttävältä harakanpesältä…

Päräytin tänä aamuna ilmoille videon, jossa vähän sitä sun tätä. Vähän meidän sairaspäivästä ja loput meidän lomareissusta. Mun kanavalle muita videoita tsekkailemaan pääset tästä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 🙂

Hei, Fitnesstukun alekoodi on vielä voimassa 15.10 asti! Eli saatte koodilla JONNA10 yli 50 euron ostoksesta 10 euroa pois. Postikulutkin on tällä hetkellä ilmaiset! Tällä hetkellä tarjouksessa mm. treenitrikoot!

Make up for dummies

make up for dummies

Aina välillä saan pyyntöjä kertoa mun arkimeikistä tai kosmetiikasta jota käytän. Minähän siis tykkään kaikenlaisista purkeista ja purnukoista, ja kokeilen mielelläni uusia tuotteita! En ole erityisen taitava meikkaaja ollut koskaan, mutta viime aikoina sekin asia on alkanut kiinnostaa normaalia enemmän. Mun mielestä kaikista tärkeintä on pitää ihon hyvinvoinnista huolta ja siihen olen pitkälti luottanutkin. On tärkeää, että käytössä on juuri omalle iholle sopivat tuotteet. Tuotteiden lisäksi myös ravinnolla ja veden juonnilla on suuri rooli ihon hyvinvoinnissa.

Joka viikko pidän kauneuslauantain jolloin teen kasvoille kuorinnan sekä naamion. Hiukset saavat tehohoidon ja pyrin kuorimaan myös koko kropan kauttaaltaan. Arkena käytän aamuin illoin oikeastaan vain Acon kasvovettä, jonka jälkeen laitan kasvorasvan (yölle ja päivälle oma) sekä silmänympäryksille omansa. Tässä iässä juuri silmienympärys on tärkeää pitää hyvin hoidettuna ja silmänympärysvoide on asia, jota en vaihda. Onhan niitä kaikenlaisia seerumeita sun muita, joista en (vielä) ymmärrä yhtään mitään.

Työskentelen laboratoriossa, jossa hygieenisyys on tärkeää. Meillä ei saa olla lohkeillutta kynsilakkaa eikä varsinkaan värillistä. Meikkiä ei saa olla liikaa ja korut pidetään minimissä. Joskus harvoin innostun laittamaan meikkivoiteen, puuterin ja luomivärin, mutta useimmiten mun arkimeikkiin kuuluu ripsiväri, kulmaväri, huulikiilto sekä Lumenen illuminizer (en tiedä suomenkielistä termiä tuolle), jolla saa heleyttä esim. poskipäille ja kulmaluille. Erilaisia huulikiiltoja mulla on töissäkin ziljoona ja vaihtelen niitä fiiliksen mukaan. Bileisiin ja juhliin meikkaan sitten vähän enemmän, mutta aina samalla tavalla. Koska en yksinkertaisesti osaa kuin tasan yhden meikin. On kuulkaa pikkusen primerit ja sumusilmät meikäläiseltä hakusessa 😀 Olenkin tässä miettinyt pitäisikö aloitta Make up for dummies -videosarja ja alkaa testailemaan tuotteita ja opettelemaan meikkausta. Noh, saa nähdä innostunko asiasta niin paljon! Olisko tällaiselle videosarjalle tilausta?

Alla videolla mun my day, jossa näätte vähän miten meikkaan kun olen lähdössä jonnekin! Toivottavasti tykkäätte. Muistakaahan tilailla kanavaa, se ei maksa mitään 😉 Mun kanavalle muita videoita tsekkailemaan pääset tästä.

Hei, jos haluatte oppia miten tehdään supermagee juhlameikki niin lueppa tämä Katrin postaus!

Reipasta tiistaita tyypit! Mä jatkan sairastamista…

Vehkeet hukassa

vehkeet hukassa

Halojata halloo! Mun piti tänään kirjottaa teille ihan pidempi postaus, mutta tuli mutkia matkaan. Mun ranne on niin heikossa hapessa, että jouduin käymään tänään sen kanssa lääkärillä ja odottelen nyt ultraan pääsyä. Saa nähdä mikä siellä oikein on… Koska en pysty pidempään nyt kirjoittelemaan niin saatte sen sijaan katsoa videon! How cool is that!? Kaikki on silleen et jee!!!

Toivottavasti kuitenkin tykkäätte 🙂 Mun tubekanavalle pääset tästä. Sieltä voit myös tilata mun kanavan, se ei maksa mitään!

Toimeliasta torstaita!